Valitse kieli

SUOSITUT

Rasvatahrojen poisto ja tekstiilien tärkeimmät pesuohjeet
Kelloja käännetään aina kesää kohti siirryttäessä kesäaikaan, jolla halutaan pidentää illan valoisaa aikaa
Ruoan säilytys, säilyvyys, pakastus, sulatus, ruokamyrkytysten välttäminen ja rippeiden hyödyntäminen
Miten tarkistat onko reititin kaapattu ja suojaat WiFi-verkon?
Jääkaapissa ja huoneenlämmössä säilytettäviä ruokia sekä sähkön säästöä

SUOSITELLUT

No Articles Found
Löydä meidät somesta
Sun Tzun 2500-vuotiset sotataidon opit pätevät edelleen johtamisessa ja kilpailussa
Sun Tzu ( n. 500-400 eKr./Vasemmalla) voi olla salanimi. Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huang (260-210 e.Kr.) rakennutti mausoleumin, jolle vetää vertoja vain Egyptin pyramidit. Guinness pitää keisarin hautakompleksia (57 km²) maailman suurimpana. Hallitsija tarvitsi turvakseen mm. yli 8000 sotilaan terrakotta-armeijan (Oikealla). Qin Shi Huang aloitti Kiinan muurin edeltäjän rakentamisen. Hänen muita nykyaikaan asti kantaneita uudistuksia ovat kirjoitusjärjestelmän yhdenmukaistaminen ja valtakunnan jako maakuntiin. Qin-dynastiasta koko Kiina on saanut nimensä. Kiinassa lukua 5 pidetään onnen lukuna ja monet luokittelut perustuvat siihen kuten nähdään artikkelissa. Perinteiden mukaan koko maailma perustui 5 elementtiiin eli tuleen, maahan, metalliin, veteen ja puuhun.

Sun Tzun, myös muodossa Sunzi, Sodankäynnin taidon ideat ihmisluonnosta ja ihmisten johtamisesta ovat kestäneet noin 2500 vuotta. Tämä vanhin säilynyt kiinalainen sodankäynnin opas vaikutti vahvasti Japanin hallitsevaan samurai-luokkaan ja Suomessa Mannerheimiin. Nykyaikana kirjaa opiskellaan ahkerasti mm. USAn armeijassa, CIAssa sekä enenevästi (kamppailu-)urheilussa, oikeuslaitoksessa ja talouselämässä. Sun Tzun ajatuksia sovelletaan johtamisen lisäksi liiketoiminnan strategian luomiseen ja kehittämiseen. Poliittisesti teoksesta on etsitty perusteluita toisinajattelun kieltämiseen.

Miten voit voittaa? Voittoisan strategian viisi prinsiippiä

Jos oivallat perusasiat, jolloin teet vähiten virheitä, voit voittaa. Ymmärrä esimerkiksi, että ainoa vakio on jatkuva muutos ja kaaoksenkin keskellä voi aina löytää jonkun mahdollisuuden. Juuri vaikeudet erottelevat voittajat häviäjistä. Suurin synti on valmistautumattomuus: Ne, jotka eivät käytä paikallisia oppaita, eivät pysty hyödyntämään maaston tarjoamia etuja. ''Tunne itsesi ja tunne vastustajasi niin saat 1000 taistelussa 1000 voittoa.''

Rauhan aikana tai ollessasi heikko valmistaudu sotaan. Saman totesivat myöhemmin roomalaiset: Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Varo vahvana toisten varustautumista sinua vastaan. Viholliselle voi tehdä myönnytyksiä vain, jos tarkoituksena on voittaa aikaa varusteluun. Sodassa valmistele salaa rauhaa, koska kukaan ei hyödy pitkitetystä sodasta. Vaikka raivo voi palautua onneksi ja epätoivo iloksi, niin hävitettyä valtiota ei voi pystyttää uudelleen eikä kuolleita palauttaa henkiin.

Strategisen vaiston kehittäminen vaatii tiedon kyseenalaistamisen. Et tarvitse täydellistä tietoa tehdäksesi hyviä päätöksiä, koska kaikki tieto on jo luonnostaan virheellistä. Syynä tähän on ihmisten halu naamioida todelliset tarkoituksensa.

1. Se voittaa, joka tietää milloin ei tule taistella ja milloin tulee taistella. On tiedettävä missä ja koska taistelu käydään eli on oltava oikeasa paikassa oikeaan aikaan. Jos et ole vaarassa, älä taistele. Väistä ylivoimainen vihollinen. Jos taistelua ei voi voittaa, luovu siitä. Vältettyä taistelua ei voi hävitäkään eli jokainen taistelu on voitettu jo ennen kuin sitä on koskaan käyty.

 2. Käytä sekä pieniä että suuria joukkoja oikein. Pelkistä (aseiden) lukumääristä ei voi ennustaa voittajaa. Pienempi voi voittaa suuremman ja heikompi vahvemman pitämällä aloitteen omissa käsissään. Pienilläkin joukoilla voi saada aikaan suuria tuloksia. Taitava kenraali liikuttaa vihollistaan eikä anna vihollisen liikuttaa itseään. Huippuosaajan käsissä hyvät aseet kylvävät tuhoa.

 ''Jos Sinulla on 10-kertainen ylivoima, saarra vihollinen. Jos Sinulla on 5-kertainen ylivoima, hyökkää. Jos Sinulla on kaksinkertainen ylivoima, pilko vastustaja pienempiin osiin ja hyökkää yhtä osaa vastaan. Yleensä hyökkääjä tarvitsee onnistuakseen kolminkertaisen ylivoiman verrattuna puolustajaan.

''Jos vihollinen on tasavahva, voit (puolustus)taistella. Jos Sinulla on joukkoja vähemmän, viivytä ja säilytä perääntymisen mahdollisuus. Jos olet joka suhteessa alikynnessä, vältä kohtaamasta. Selvän ylivoiman kohtaamisessa jäät vain saaliiksi: kun kissa on rotan kololla, 10000 rottaa ei uskalla tulla ulos.''

3. Kaikilla on yhteinen päämäärä eli voimat keskitetään.

4. Hyvin valmistautuneena asetutaan varovasti väijymään valmistautumatonta vihollista silloin, kun vastustaja ei ole varuillaan.

5. Asiansa osaava johtajan strategisiin päätöksiin muut (mm. hallitsijat) eivät saa puuttua. Toisin sanoen sodan johto kuuluu yhdelle, joka osaa asiansa.

Jos asioista tietämätön lähtee osallistumaan armeijan johtamiseen, syntyy jokaisesta päätöksestä erimielisyyttä ja turhautumista. Sekasortoinen armeija johtaa toisen voittoon. Voiton ennakointiin riittää rahvaan tieto. Se ei ole hienointa. Sekään, että voittaa taistelun ja kaikkialla Taivaanpiirin alla toistetaan "mahtavaa", ei ole hienointa.

Taitavaksi kutsuttu voittaa siellä, missä on helppo voittaa. Siksi taitavan sotapäällikön voitot eivät ole ihmeellisiä voittoja. Voitot eivät anna viisaan mainetta eivätkä ansiota rohkeudesta, sillä hän voittaa taistelut erehtymättömästi. Voittoisia taisteluita ei voi koskaan toistaa, koska samoin kuin vesi sodankäyntikin muuttuvat loputtomasti.

Taitavan johtajan viisi ominaisuutta

''Monien johtaminen on harvojen johtamista ja monien komentaminen on harvojen komentamista.'' Taitava johtaa esimerkillään– ei voimalla. Hän tekee pelkureista kuolemaa pelkäämättömiä taistelijoita tai työntekijöitä. Voit tehdä jotakin suurta aloittaen pienestä. Eli isojakin joukkoja voi kontrolloida, kun ne jaetaan pienemmiksi.

Suunnittelu lisää (kontrolli)mahdollisuuksia, joihin rohkea tarttuu epäröimättä. Pystyt suunnittelemaan vaikeaakin, kun aloitat helposta. Käytä aina yllätystä, jos voit. Korjaa virheesi heti havaittuasi sen äläkä peittele. Opi virheistäsi. Hyvän johtajan luonteenpiirteisiin kuuluvat viisaus, rohkeus, vilpittömyys, määrätietoisuus ja inhimillisyys.

Inhimillinen johtaja arvostaa muita sellaisina kuin he ovat ja kykenee sympatiaan. Viisas saa ilman painostusta alaisensa itse oivaltamaan, että kaikki ovat samassa veneeessä. Älykäs palkkaa erilaisia työntekijöitä: Viisaan, rohkean, ahneen ja myös tyhmän. Erilaiset ”tuntosarvet” mahdollistavat paremmin uusien mahdollisuuksien tajuamisen kuin jos kaikki ajattelisivat samoin (Ks. Virtaavan veden vertaus). Hyvä johtaja roolittaa toimet sotilaiden/alaisten luonteenpiirteiden ja heidän taitojensa mukaan. Taitavasti toimiva ei vaadi liikaa yksilöiltä, vaan yhdistää oikeiden henkilöiden energiat.  

Nerokas johtaja on täynnä varovaisuutta ja pitää strategiset suunnitelmansa salaisina. Hän tekee itsensä mahdollisimman näkymättömäksi odottaessaan vastustajan paljastavan heikon kohtansa. Ovela pystyy esimerkiksi aiheuttamaan riitoja vastustajan riveissä ja tuhoamaan itse itsensä sisältäpäin.

Taitava johtaja tunnistaa muuttuvat olot mukauttaen toimintansa niihin. On osattava käyttää eteen tulevat alati muuttuvat tilanteet hyödyksi muuttamalla voimatasapainoa niin, että saa edun itselleeen. Hyödynnä tarpeen mukaan joko jäykkää tai joustavaa johtamistapaa. Liiallinen jäykkyys syö moraalia ja liiallinen joustavuus vie uskottavuutta.

''Näin sitä, joka osaa saavuttaa voiton muuttamalla taktiikka vihollisen tilanteen muuttuessa, voidaan kutsua jumalaiseksi.'' Voittajat suunnittelevat strategian huolellisesti, mutta tarvittaessa ovat valmiita tekemään muutoksia ja otamaan laskelmoituja riskejä. He käyttäytyvät kuin virtaava vesi, jonka virtaussuunta pysyy samana, vaikka virtaus edetessään hakee jatkuvasti uusia uomia mukautuessaan maastoon.

Alaisten on pystyttävä luottamaan sekä palkintojen että rangaistusten oikeudenmukaisuuteen. Jos käyttäytymisesi on epäjohdonmukaista, Sinuun ei voi luottaa ja kapinahenki alkaa levitä. Oivaltava johtaja ylentää ne, jotka ansaitsevat palkitsemisen. Muutoin alaiset turhautuvat ja lakkaavat noudattamasta ohjeita, mikä johtaan katastrofiin. Heikko johtaja voi romuttaa hyvänkin strategian, kun taas huononkin suunnitelman määrätietoinen toteutus tuo usein voiton.

Oma ja vastustajan moraali

Kun johtaja pitää kaikista alaisistaan huolta kuin omasta pojastaan samalla kontrolloiden heitä kovallakin kurilla, johdettavat seuraavat häntä kaikkialle:

''Kun haarniskat kääritään rullalle ja lähdetään pikamarssille, pysähtymättä yöllä tai päivällä ja marssien sata li’tä (1 Li=500m) puolessa normaaliajasta, kaikki kolme komentajaa joutuvat vangiksi. Sillä voimakkaimmat saapuvat perille ensimmäisenä ja heikot laahautuvat perässä, ja jos tätä menetelmää käytetään, vain kymmenes armeijasta saapuu perille.''

Omien joukkojen moraalia lujitetaan kertomalla enemmän tulevista vaaroista kuin mahdollisista saavutettavista hyödyistä. Sun Tzu käyttää kovia rangaistuksia ja muhkeita palkintoja myös omiin joukkoihinsa. ''Heitä joukot tilanteeseen, josta ei ole ulospääsyä, niin ne ennemmin kuolevat kuin pakenevat. Jos kuolema on väistämätön, upseerit ja sotilaat antavat kaikkensa.'' Uskaltava johtaja ei kuitenkaan noudata aina kirjaimellisesti tiukkoja sääntöjä, vaan voi joustaa, improvisoida ja turvautua epätavallisiin yllättäviin ratkaisuihin.

Ajatus vastaa roomalaisten länsimaisia oikeusperiaatteita: Kun lain henki menee lain kirjaimen edelle, sitä on noudatettava. Eli jos kirjaimellisesti noudatettu sääntö tuhoaisi jonkun, säännöstä joustetaan esimerkiksi antamalla uusi mahdollisuus.

''Älä estä kotiin palaavaa vihollista. Piiritetylle viholliselle on jätettävä auki pakoreitti, äläkä painosta nurkassa olevaa epätoivoista vihollista tai kilpailijaa.'' Nurkkaan ahdistettu vihollinen ilman vetäytymismahdollisuutta taistelee kuolemaansa saakka, mikä antaa viholliselle edun.

Lopputulos mitataan vankeina eikä kuolleina tai haavoittuneina. Pakoreitin tarjoaminen merkitsee viholliselle mahdollisuutta selviytyä, millä pyritään murtamaan vihollisen taistelutahtoa. Heikentynyt moraali houkuttelee vastustajia vaihtamaan puoltaan. Samaan pyritään kohtelemalla vankeja mahdollisimman hyvin, koska vangiksi ottaminen on parempi vaihtoehto kuin tuhoaminen.

Konfliktien ratkaisukeinot parhaasta huonoimpaan: Joko ilman väkivaltaa tai hyökkäämällä 

Suurinta ei ole 100 sadan taistelun voittaminen, vaan vihollisen nujertaminen ilman taistelua. Sota on viimeisin keino, koska mitä enemmän pyritään tuhoamaan, sitä helpommin syntyy loputon väkivallan kierre kuten Lähi-idässä.

1. Hyökkää vihollisen suunnitelmia vastaan.

Menestystä ei saavuteta vastapuolen tuhoamisella, vaan hänen hyökkäyssuunnitelmien tuhoaminen voi jo riittää. Painissa ja judossa on kyse samasta eli vihollisen oma aggressio käännetään häntä itseään vastaan. Pyri olemaan askeleen edellä vihollistasi ja työnnä kapuloita hänen rattaisiinsa.

2. Hyökkää vihollisen liittoumia vastaan kylväen vihollisen riveihin epäsopua ja estä vastustajien yhdistyminen.

Palavan talon ryöstäminen sujuu helposti. Pidä ystävät lähelläsi, mutta vihollisesi vielä heitäkin lähempänä. Älä tee ystävistä vihollisia ja polta siltoja takanasi. Hanki liittolaisia esimerkiksi vihollisesi vihollisista, jotka ovat ystäviäsi. Lyötyäsi yhteisen vihollisen, murskaa liittolaisesi näiltä lainatuilla resursseilla. Ystävät tulevat ja menevät, mutta viholliset lisääntyvät ja voivat liittoutua salaa. Sanonta viittaa siihen, että hyvää pidetään itsestäänselvyytenä ja se unohtuu nopeasti. Vääryyksiä ei unohdeta helposti ja ne jäävät janoamaan sopivaa kostoa. Ystävillä voi olla paljonkin kullanarvoista sisäpiirin tietoa, jota voidaan myöhemmin käyttää heidän tuhoamiseksi. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. kuten todetaan myös suomalaisessa sananlaskussa.

3. Hyökkää vihollisen sodankäyntikykyä eli mm. viestiyhteyksiä, huoltoa ja logistiikkaa vastaan. Poltetun maan taktiikalla aika nostetaan liittolaiseksi vihollista vastaan.

4. Hyökkää vihollisarmeijan kimppuun. 

Vältä resursseja syövää kenttätaistelua, jossa vastustajaa yritetään estää voittamasta. Puolustajan (kuten talvisodassa suomalaisten) yksi konekivääri voi vastata pataljoonan vahvuutta (600-1500 sotilasta), jos vihollisen jalkaväki lähtee hyökkäämään avomaastossa (kuten puna-armeija 1939-40). Tulivoimalla voidaan murtaa puolustus (paljon kuolleita), mutta ei lyödä sitä lopullisesti (vankimäärä jää pieneksi). 

5. Mielettömintä on näännytyssota eli hyökkäys vihollisen vahvoihin linnoituksiin, jotka sen sijaan pitää kiertää ja eristää.

Mihin sodankäynti perustuu?

Viholliselle tulee luoda itsestä pelottava kuva (propagandalla), joka herättää kunnioitusta. Tämä ehkäisee turvautumista väkivaltaan. ''Surmaa yksi, mutta pelästytä 1000.'' Sota perustuu huijaamiseen, harhauttamiseen, pettämiseen, mielikuviin, tiedusteluun, nopeuteen ja vihollisen suunnitelmien tuhoamiseen. Sodan ensimmäisenä uhrina pidetäänkin totuutta. Suurin hyve on etukäteen valmistautuminen eli strategian luonti. Silloin suunnitellaan tavoitteet ja mietitään keinot niiden saavuttamiseksi. Jokainen voi havaita taktiikan, muttei voiton tuovaa strategiaa. Toiminnan käynnistyttyä suunnitelmia ei saisi enää muuttaa.

Jo sun Tzun aikana toimi oikeiden vakoojien lisäksi väärää tietoa saaneita uhrattavia vakoojia, jotka kiinni joutuessaan harhauttivat vastustajaa. ''Sodankäynti perustuu harhaanjohtamisen taitoon. Kun olet voimissasi, hämää kyvyttömyydellä; kun olet valmistautunut, teeskentele valmistautumatonta.'' Vastaavasti jos et ole valmis, teeskentele olevasi elämäsi iskussa. ''Kun olet lähellä, anna vaikutelma, että olet kaukana. Kun olet kaukana, anna vaikutelma, että olet lähellä. Kun vihollinen hengähtää , laita hänet töihin. Kun vihollinen voi hyvin, näännytä hänet. Kun vihollinen pysähtyy, pakota hänet liikkumaan.''

''Jos vihollinen on ahne, houkuttele syöteillä, jotka tarjoavat mahdollisuuden joko vetäytymiseen tai vastaiskuun. Kun vihollinen varoo, teeskentele hajaannusta ja vaarattomuutta, jotka todellisuudessa ovat yhtenäisyyttä ja iskukykyä. Jos vihollinen on raivoissaan, ärsytä; jos vihollinen on vaatimaton, rohkaise ylimielisyyteen; ilmesty paikoista, joissa hän ei osaa odottaa sinua.''

Seuraava pätee taistelun asiantuntijaan. ''Hänen voimakapasiteettinsa on suuntautunut ja ajoituksensa vahva. Taitava saa ryhmityksellään vihollisen liikkumaan. Vihollisen on tällöin pakko seurata. Hän tarjoaa houkuttimen, johon vihollisen on pakko tarttua. Näin hän liikuttelee vihollista ja antaa omien sotilaidensa odottaa. Taistelun taitaja etsii tilanteen tarjoamaa voimakapasiteettia eikä vaadi sitä miehiltään.''

1. Anna viholliselle kuva, että se voi hyökätä helposti.

2. Hämää sanomalla muuta kuin oikeasti tarkoitat.

3. Aliarvioidun yllätyshyökkäys johtaa voittoon. Itsestä luotu aliarvio muuttaa vastustajan liian luottavaiseksi, jolloin hän ei osaa odottaa yllätyshyökkäystä.

4. Naamioi armeijasi hämmentääksesi vihollista.

5. Aja vihollinen sekasortoiseen tilanteeseen ennen hyökkäystä:

Huijaa vihollinen heikentämään itse itseään, mikä helpottaa hyökkäystä. Viettele vihollinen epäedulliseen tilanteeseen kuten hänelle sopimattomaan maastoon tai säähän, jolloin hän joutuu taistelemaan sekä haittatekijää että armeijaasi vastaan. Hyökkää ytimeen lyödäksesi ulkopuolen. Tiedustele vihollisleirin elintärkeiden toimintojen (mm. huollon) heikkouksia tehdäksesi niihin strategisen iskun. Sekasortoon ajautuvan ulkopuolen kimppuun tehdään heti voimakas hyökkäys.

Sun Tzun oppien mukaan toisessa maailmansodassa länsiliittoutunet saivat valearmeijan avulla Saksan uskomaan, että maihinnousu tapahtuu lyhintä mahdollista reittiä eli Calais'ista. Kaukana Normandiassa oli silloin helppoa saada sillanpääasema.

Kustannukset on laskettava ennen sotaan ryhtymistä. Vertaile tarkasti vastustajan vahvuuksia ja heikkouksia omiisi ennen kuin toimit. Vastustajan resursseihin hyökkääminen mahdollistaa oman voiman kasvattamisen (Ks. Sotavangit).

Jos sotaan ryhdytään, ainoa tavoite on nopea voitto välttämällä katastrofi

Voittoisa armeija voittaa jo, ennen kuin hakeutuu taisteluun. Häviävä armeija taistelee ensin ja vasta sitten hakee voittoa. Puolustamisen salaisuus on hyökkäys ja puolustaminen on hyökkäyksen suunnittelua.

Joukkojen liike on hyödyllistä, mutta mikään ei ole vaikeampaa kuin siirtyminen edullisiin asemiin. Järjestäytymätön liikehdintä on kaikkein vaarallisinta. Älä hyökkää siihen, mikä on vahvaa. Hyökkää puolustamattomaan eli mihin ei odoteta iskua. Vastaavasti varmistat puolustuksen pitämällä asemat, joihin vastustaja ei voi hyökätä.

Voitto täytyy saavuttaa nopeasti tehokkaalla valmistautumisella ja arvaamattomuudella, muutoin aseet tylsistyvät ja moraali laskee. Natsi-Saksa käytti salamasodassaan tätä oppia.

1. Valmistautumattomuus vie katastrofiin. Toimi kuin nopea tuuli, hiljainen metsä, tuhoava tuli ja luja vuori.

2. Jos Sinulta ja joukoiltasi viedään (taistelu) tahto, tappio häämöttää ennemmin tai myöhemmin.

3. Älä lankea koskaan ylimielisyyteen, vaikka voitto jo näyttäisi varmalta. Jos menestyksen antaa sumentaa järjen eli unohdat edellä kuvatut perusasiat koet varmasti tappion kuten kävi mm. Napoleonille.

4. Väärät operaatiot johtavat häviöön kuten puolustamisen sijasta hyökkäät, viivytyksen sijasta puolustat ja hyökkäämisen sijasta viivytät. Puolustus voi estää vihollisen voiton, mutta vain hyökkäykselllä voi voittaa. Viivytys oikeaan aikaan riistää sekä vastustajalta voiton että pelastaa omat joukot tuholta.

5. Ulkopuolisten puuttuminen asiantuntemusta vaativiin asioihin kuten poliitikkojen sekaantuminen kenraalien päätöksiin ennakoi häviötä. Jokainen päättää vain oman reviirinsä asioista, mutta silti toisia on kuunneltava ennen omaa päätöstä. Strategiaa jo toteuttaessa suunnitelmaa ei saisi sorkita ”Jos kokeiltaisiin tätä”-asenteella. Liian usein vaikeuksiin ajautuneet firmat alkavat enemmän tai vähemmän paniikissa järjestellä sisäistä organisaatiotaan. Suunnittelematon tehtävien uudelleenjärjestely johtaa vain pahempaan tilanteeseen.

Sun Tzun hengenheimolainen Carl von Clausewitz

Toisesta sodankäynnin klassikosta, Carl von Clausewitzin (1780-1831) Sodankäynnistä on myös tullut yritystoiminnan johtamisen perusteos. Hän jakoi monet ajatukset Sun Tzun kanssa. Väkivaltaa tuli välttää, sodasssa mielet taistelivat jatkuvassa muutoksessa ja voimat täytyi keskittää. Kaikki täytyi valjastaa palvelemaan kokonaistavoitetta eli vihollisen tahdon murtamista. Taistelu hävitään, kun toinen osapuoli näkee sen hävityksi. Aina keskenään erilaiset sodat korostivat sotapäällikön roolia, mutta Clausewitz ei uskonut niin paljon johtajan kykyihin puuttua sodan kulkuun kuin Sun Tzu. Clausewitzille minkään sodan lopputulos ei merkinnyt ehdotonta lopullisuutta.

Mistä teoksia löytää?

Sekä Sunzin että von Clausewitzin teoksia löytää sekä uusina että kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista.

Tero Tähtinen on suomentanut Sodankäynnin taidon (Basam Books 2021) alkukielisestä versiosta sisällyttäen siihen myös aiemmin kääntämättömiä katkelmia Sunzin teoksesta ja muista historiallisista lähteistä sekä  Yinqueshanin hautakaivauksista löytyneet tekstit. Matti Nojosen julkaisun (Gaudeamus 2005) loppuun on painettu kiinankielinen alkuteksti.

Sun Tzun englanninkielistä Sodankäynnin taitoa The Art of War voi ladata äänikirjana mm. Youtubesta ja PDF:nä:

Lataa The Art of War.


YHTEYSTIEDOT
Raportoi (puuttuva video jne.)

Kommenttien RSS-syöte Kommentit

Lisää uusi kommentti

UUTISMAAILMA

Banner