Valitse kieli

LINKKIEN JA TIEDOSTOJEN AIHEET

SUOSITUT

Rasvatahrojen poisto ja tekstiilien tärkeimmät pesuohjeet
Kelloja käännetään aina kesää kohti siirryttäessä kesäaikaan, jolla halutaan pidentää illan valoisaa aikaa
Ruoan säilytys, säilyvyys, pakastus, sulatus, ruokamyrkytysten välttäminen ja rippeiden hyödyntäminen
Miten tarkistat onko reititin kaapattu ja suojaat WiFi-verkon?
Jääkaapissa ja huoneenlämmössä säilytettäviä ruokia sekä sähkön säästöä

SUOSITELLUT

No Articles Found
Löydä meidät somesta
Ladataan videota...

Koska ihmisten selviytyminen ei ole enää nykyään kiinni riistaravinnosta, metsästyksen pitäisi olla sääntöjen mukaista Fair Playtä, jossa toimitaan kuten urheilussa. Reiluus koskee sekä eläimiä että metsästäjien keskinäisiä välejä. Hätään joutuneita eläimiä kuten jään saartamia eläimiä tai sulkasatoisia lintuja ei metsästetä. Videolla ammattimetsästäjät pelastavat peuran, koska eettisesti ei ole oikein tappaa tervettä eläintä ahdingossa helppona saaliina. Suuri saalismäärä ja metsästysmuistot eli trofeet eivät saa olla päätavoitteita. Muiden neuvominen ja auttaminen vahvistaa yhteishenkeä.

Metsästäjäntutkinto, säännöt ja hyvät tavat

Oppikirjana toimii Metsästäjän opas, jota on saatavissa riistanhoitoyhdistyksistä tai Suomen riistakeskuksen kaupasta. Tutkinnossa tarvittavat tiedot saa myös vapaaehtoiselta metsästäjäkurssilta, joka kestää 12 tuntia yleensä 3–4 illan aikana. Metsästäjätutkinto sisältää 60 kysymystä, joista 15 on lajintuntemustehtäviä ja loput sanallisia monivalintatehtäviä. Hyväksytyssä tutkinnossa saa olla enintään kahdeksan virhettä. Metsästäjätutkinnosta annetaan todistus, jota voi tarvita aselupia haettaessa. Riistanhoitomaksu eli metsästyskortti vaaditaan aselupaan. Sähköisen  metsästyskortin saa Oma riista –palvelusta ja mobiilisovelluksesta. Riistanhoitoyhdistys ilmoittaa uudet metsästäjät metsästäjärekisteriin.

Metsästäjä ottaa selvää jokamiehen oikeuksista, lakipykälistä ja hankkii tarvittavat luvat. Metsästysoikeudesta päättävät maanomistajat, joiden kanssa on keskusteltava myös ruokintapaikoista, joita ei tule perustaa liian lähelle asutusta. Kysy aina lupa liikkuessasi viljelyksillä, tilusteillä tai aidatuilla alueilla ja nuotion tekemiseen. Huolehdi ettei koira aiheuta vahinkoa kotieläimille. Auta maanomistajia metsästäen vahinkoja aiheuttavaa riistaa tai valiten alueita, joilla haittoja voi torjua.

Metsästyskutsun saanut varaa eväät kutsujallekin esimerkiksi viikonlopuksi "saunakaljat". Metsästäjä ilmoittaa lähipiirilleen missä liikkuu mm. pitäen kännykkäyhteyden avoinna, mutta äänettömänä. Jos kohtaat metsässä muita metsästäjiä tai luonnossa liikkujia, tervehdi heitä. Koska porukkajahdissa saalis on kaikkien yhteinen, se jaetaan. Kestävän käytön periaatteet lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Hyväksi metsästäjäksi aikova osallistuu riistakantojen arviointeihin, riistantutkimukseen ja riistanhoitoon. Yleensä saa metsästää vain sen määrän riistaa mitä metsästysalue tuottaa.

Metsästäjän varusteet: Aseiden käyttö, pukeutuminen ja torvet

Säilytä  aseita turvamääräysten mukaan. Pidä haulikko taitettuna ja luodikon lukko avattuna taukopaikalla, tiellä ja silloin, kun ampumatilannetta ei ole odotettavissa. Opasteilla voi kertoa muille muille käynnissä olevasta metsästyksestä.

Selvitä aina luonnossa liikkuvien, asutuksen ja koiran sijainti ennen ampumista. Turvasektori on vähintään 40 astetta huomioiden myös kimmokevaara. Ammu vain turvallista taustaa vasten muistaen kiväärinluodin pitkä kantomatka esimerkiksi ampuessasi puussa istuvaa lintua.

Aseita käsitellään aina niin kuin ne olisivat ladattuja. Koska aseet ja muut varusteet ovat henkilökohtaisia, niihin ei saa koskea ilman lupaa. Eettiset metsästäjät eivät kersku eivätkä hifistele varusteillaan, koska ne ovat vain sivuosassa. Harjoittele aseenkäsittelyäsi kuten liikkuvan riistan ampumista.

Keski-Euroopasta poiketen Suomessa ei juuri ole pukeutumiskoodeja lukuunottamatta hirvijahdissa vaadittavaa punaista vaatetusta. Suosituksena on säänmukainen vihreä tai ruskea vaatetus, jonka päälle voi pukea punaisen liivin. Päähineeksi soveltuu asun sävyyn sopiva lierihattu. Sen oikealle puolelle voidaan kaadon jälkeen kiinnittää havunoksa.

Torvia on käytetty metsästyksessä jo 1300-luvulta alkaen. Alkuperäinen tarkoitus oli yleensä viihdyttää korkea-arvoisia jahtivieraita. Myöhemmin torvilla alettiin tiedottaa jahdin etenemisestä. Keski-Euroopassa metsästystorvia käytetään paljon laajemmin kuin Suomessa. Yksi pitkä puhallus kertoo jahdin alkamisesta. (Metsästys)eläimistä saadut sarvet (horn) ovat antaneet monille kielille torvea tarkoittavan merkityksen. Metsästyksestä torven käyttö levisi 1700-luvun alussa musiikkiin. Musiikissa kahden torven käyttö (eläinten sarvien lailla) liitetään hyvin usein juuri metsästyksen kaltaisiin tilanteisiin.

Metsästäjän tulee välttää tarpeetonta kärsimystä lopettaen riistaeläin mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti

Laavuilla tai eräkämpillä pisimpään ollut on velvollinen antamaan tilaa uusille tulokkaille. Seuraavalle tulijalle on jätettävä polttopuut ja sytykkeet valmiina kuivumaan. Näin toimien voi ihmishenki pelastua hätätilanteessa! Leirielämässä tai metsästysmatkoilla kaikki osallistuvat riippumatta arvoasemistaan leirin askareisiin. Valtion mailla metsästettäessä paikkoja ei voi varata ja ensiksi mennellä on täysi oikeus.

Pyri järjestämään passipaikat kulkuväyliltä näkymättömiin. Toisen metsästäjän passipaikan läheisyyteen ei saa mennä.

Humalassa ei metsästetä. Vältä haulikolla ampumista yli 30 metristä ja liian suuria hauleja (yli 4mm). Kiväärillä ei suositella ampumista yli 100 metristä ilman tukea. Älä ammu hirvieläintä päähän tai kaulaan lukuunottamatta armonlaukausta.

Jos haavoittunutta eläintä tai koiraa täytyy etsiä, kaikki osallistuvat etsintään. Älä ammu muuta riistaa etsinnän aikana. Tavallisessa metsästystilanteessa, jossa paikalla on lopettamisen osaava ja siihen pystyvä henkilö (kuten metsästäjä), ei tule jäädä odottamaan viranomaista. Ensimmäinen tappavalle alueelle osuva luoti tai viimeinen hauli määrittää sen, kuka kaatoi eläimen. Nuoli rinnastetaan luotiin. Omistusoikeuden riistaan saa vasta saaliina, koska elävät eläimet kuuluvat Suomessa valtiolle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eläimeen saa omistusoikeuden maanomistuksen mukaan.

Saaliinhimo ei kuulu hyviin tapoihin eikä saalilla kerskuta vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Käsittele riistan käyttökelvottomat osat asianmukaisesti. Älä jätä roskia luontoon ja huolehdi nuotiopaikkojen siisteydestä ja reittien kunnosta.

Suomalaisten koirarotujen historia kytkeytyy metsästykseen

Suomesta löytyy viisi kotimaista koirarotua: Vanhin rotumme suomenpystykorva (Vasemmalla), suomenajokoira, karjalankarhukoira, lapinporokoira ja suomenlapinkoira. Näiden kaikkien historia kytkeytyy metsästykseen. Koska metsästys- ja paimennusvietit perustuvat samoihin ominaisuuksiin, lappalaiskoirat jalostuivat metsästävistä koirista paimeniksi 1700-luvulla.

Peräänantamaton metsästäjäkoira suomenpystykorva on harvinainen rotu, koska se on jalostettu luonnonkannasta ilman risteytyksiä. Lintuja puuhun haukkuvana alkuperäisrotuna suomenpystykorva on ainutlaatuinen koko maailmassa. Suomenajokoiraa (Oikealla) käytetään pääasiassa jäniksen ja ketun metsästykseen. Monen metsästysharrastajan mielestä suomenajokoira on nykyisin maailman paras ajava koirarotu. (Wikimedia Commons: Karelgerda/EtäKärppä).

suomen pystykorva ja suomenajokoira

Toisen metsästäjän koiraa ei arvostella, kouluteta tai komennella, vaan omistajalle annetaan korkeintaan vain vinkkejä. Vieraalle koiralle ei anneta herkkupaloja isännältä lupaa kysymättä. Jos omalla koirallasi on ”pahoja tapoja”, kerro niistä avoimesti. Älä käytä ajavaa tai pysäyttävää koiraa, jos on ilmeistä, että suurin osa haukusta tai ajosta tapahtuisi naapuriesi mailla. Tuntemattoman koiran ajosta riistaa ei ammuta. Sovi saako ampua, jos riista tulee ajettuna naapurisi puolelta. Ampuja tarjoaa saaliseläintä koiranomistajalle. Jos saadaan vain yksi saalis ilman koiraa, ampuja saa saaliin.

Metsästysmuistot eli trofeet, havuseremonia, riistaparaati ja peijaiset Metsästysmuistot ovat muistoksi otettuja saaliseläimen osia kuten sarvia, talja, pää(kallo) tai hampaat. Suomessa pelkän trofeen takia metsästystä ei pidetä suuressa arvossa. Trofeet, nahka ja sisäelimet kuuluvat aina ampujalle. Ampuja suolistaa eläimen, hän saa päättää ketkä osallistuvat metsästysmuistojen irrottamiseen jollei ampuja itse irrota trofeita.

Ajometsästyksessä saalis lasketaan usein heti kaadon jälkeen eli jokaisen ajon välissä, jolloin suoritetaan havuseremonia. Havunoksat symboloivat viimeistä kosketusta metsään ja viimeistä kunnioitusta saaliille. Mutta ikivihreinä havut symboloivat myös elämän jatkumista samaan tapaan kuin niitä viedään haudoille. Lähellä saaliin kaatopaikkaa katkaistaan, muttei leikata, kämmenen kokoinen puun (kuusen) oksa. Siitä murretaan kolme havua tai lehvää. Ensimmäinen asetetaan eläimen suuhun kuvaamaan viimeistä suupalaa. Toinen asetetaan eläimen kyljen päälle. Viimeinen havunoksa kastetaan kevyesti eläimen vereen ja kiinnitetään ampujan päähineen oikealle puolelle merkiksi onnistuneesta kaadosta. Ampuja saa pitää havua päivän loppuun asti, jonka jälkeen hän säilyttää sen. Perinteiden mukaan metsästäjän tulee koota kaikki vuoden aikana saadut havut. Vuoden viimeisenä päivänä metsästäjä hiljentyy ottaen havut yksi kerrallaan esiin kerratakseen vuotuiset saaliinsa ja osoittaakseen kunniotustaan luonnolle.

Saaliin laskenta suoritetaan viimeistään päivän jahdin päätyttyä riistaparaatissa, jossa hyvästellään saaliit ja kunnioitetaan riistan jumalia. Saatu riista asetetaan havupedille pää metsästäjiä kohti makaamaan oikealle kyljelleen. Vasemmalta oikealle laskettuna joka kymmenettä siirretään hiukan muihin nähden. Useammat riistalajit järjestetään pienimmästä suurimpaan asettaen urokset ensin. Eläinten päällä tai yli ei saa kävellä. Paraatissa julkistetaan vielä päivän ”jahtikuningas”, joka pitää puheen järjestäjille, metsästäjätovereille ja saaleille. Usein puhuja nostaa maljan aina vasemmalla kädellä Dianalle eli roomalaisen mytologian metsästyksen jumalattarelle, joka yhdistetään metsiin ja villieläimiin.

Luvat antanutta maanomistajaa muistetaan kutsumalla hänet peijaisiin eli kaadetun ison riistaeläimen kunniaksi järjestettyihin pitoihin  tai muulloinkin kuten esimerkiksi jouluna.

Etikettisäännöt pitävät yllä yhteishenkeä 

Etiketin mukaan ennen kotiinlähtöä porukalta kysytään osallistumista kuluihin kuten matkakuluja. Jos näitä etikettisääntöjä rikotaan, niistä ei yleensä huomauteta, mutta kutsut jahteihin voivat loppua kokonaankin. Eettinen metsästäjä seuraa alaansa, kehittää itseään osallistuen mm. koulutuksiin ja ottaa huomioon muut ihmiset.


Raportoi (puuttuva video jne.)

UUTISMAAILMA

Banner

Me käytämme evästeitä
Vierailemalla sivustollamme hyväksyt evästeiden käytön varmistaaksesi parhaan käyttökokemuksen ja tietoturvan.